Koska terrorismi on päivän sana, sitä tapahtuu kaikkialla ja jokainen varmaan on siitä huolissaan.

Eniten minua huolestuttaa se, että saadaanko terrorismia koskaan kitkettyä pois ja keitä ne todelliset terroristit ovat ja mitkä ovat heidän motiivinsa terrorismiin.

Huolestuttavissa määrin on tullut pitäviä todisteita siitä, että tahot joihin luotamme ovatkin mukana tai jopa päätoteuttajana monessa ihmishenkiä vaatineissa terroriteoissa.

Joskus todisteiden olemassa oloon ei haluta uskoa, en itsekään haluaisi, olisi mukavampi elää maailmassa jossa kaikki on hyvin, tai ainakin asiat joihin uskomme ja luotamme olisi niinkuin kuvittelemme. On mieltä ja sielua järkyttävää ajatella että näin ei ole emmekä pysty siihen koskaan ehkä vaikuttamaan..

Toinenkin seikka on erittäin kurja, nimittäin kaikelle mietinnälle joka ei mukaile valtavirran ajatuksia on annettu yhteinen nimi, salaliitto, salaliittoteoreetikko jne.

Sana salaliitto saa ihmiset ajattelemaan hulluutta, mielisairautta, mielikuvitusta jne.

Seuraavista otteista jotka olen lainannut kirjasta, saatetaan ajatella, että se on salaliittoteoriaa. Mutta salaliitto, salamyhkäisyys, salahanke tapahtuu aina kun tehdään teko joka ei ole täysin julkinen. Salaliittoteoria ei ole heppoinen asia joka pitäisi vaan sivuuttaa jonkun höpsöytenä taikka hulluutena. Jokaiseen salaiittoteoriaan pitäisi paneutua tarkemmin, miettiä ilmitulleita faktoja, avata silmät ja poistaa side silmiltä, vaikka se riipaiseekin sielua nähdä maailma sellaisena kun se on, laput silmillä ei muuta maailmaa paremmaksi, ikävä kyllä.

Terrorismin vastainen sota

Joskus terrori-iskun takana ei olekaan terroristi. Daniele Ganserin kirja Naton salaiset armeijat kertoo Operaatio Gladiosta, joka räjäytti 1970-luvulla pommeja Italiassa ja sekaantui myös Greenpeacen Rainbow Warrior -aluksen upottamiseen. Missä Gladio on nyt?

Erilaiset Venäjän johtavat viranomaiset (niin sotilaat kuin siviilitkin) usein kertovat, että Kaukasian maanalainen liike on keinotekoinen tuotos, ja että sen ovat perustaneet pimeyden voimat jotka johtavat sitä ulkomailta käsin. Ja että rahansa metsäleirit myöskin saavat ulkomailta.
9/11  tapahtumien jälkeen alkanut “terrorismin vastainen sota” on muuttunut sodaksi ihmisoikeuksia vastaan.

Yhdysvallat monien muiden valtioiden avulla, on rikkonut kansainvälisiä ihmisoikeus sopimuksia metsästäessään, pidättäessään ja kuulustellessaan mahdollisia terroristeja.

Tuomitsen jyrkästi kaikki ihmisiin kohdistuvat väkivallanteot, kuten terrori-iskut, ja pidän terrorismin torjuntaa tärkeänä ihmisten turvallisuuden takaamiseksi kaikkialla maailmassa. Eri maiden hallitusten toimet terrorismia vastaan ovat kuitenkin johtaneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Syyskuun 2001 jälkeen käynnistynyt, Yhdysvaltain hallituksen johtama “terrorismin vastainen sota” on voimistanut kidutuksen hyväksyttävyyttä kuulustelumenetelmänä ja sitä kautta aiheuttanut kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän murenemisen.

Monenlaisia sortotoimia on perusteltu terrorismin vastaisella taistelulla, eivätkä toiset valtiot ole puuttuneet näihin toimiin.

Kidutuksen kielto on yksi niistä ehdottomista ja perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista, joita on loukattu terrorismin vastaisilla toimilla. Useista Yhdysvaltojen pidätyskeskuksista on saatu luotettavia tietoja vankien kidutuksesta. Näiden joukossa ovat Abu Ghraibin vankila Irakissa ja Guantánamo Bayn sotilastukikohta. Myös  Venäjällä, Kiinassa, Egyptissä, Britanniassa, Malesiassa ja Keniassa on  raportoitu tapahtuneen vakavia  ihmisoikeusloukkauksia, jotka on perusteltu terrorismin vastaisella sodalla.

Terrorismin vastaisessa sodassa pelataan usein salaisin pelisäännöin. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA on siirtänyt vangittuja tai siepattuja henkilöitä maasta toiseen ilman oikeusprosessia tai virallisia luovutuspyyntöjä. Näiden salaisten lentojen seurauksena ihmisiä on pidetty Yhdysvaltojen salaisissa pidätyskeskuksissa ilman, että he ovat voineet tukeutua minkäänlaiseen oikeusapuun tai edes ilmoittamaan sijainnistaan. Ihmisiä on myös luovutettu maihin, jossa heitä on kidutettu ja pahoinpidelty.

Terrorismi (ransk. terrorisme, latinankielisestä sanasta terrere, aiheuttaa kauhua, pelotella) on lainvastaista yksilön tai ryhmän harjoittamaa voimankäyttöä tai väkivaltaa henkilöä tai omaisuutta vastaan, jonka tarkoitus on pelotella tai pakottaa hallitusta, siviiliväestöä tai segmenttiä edsistääkseen poliittisia tai sosiaalisia tavoitteita. Koska sanaa käytetään yleensä kuvaamaan ei-valtiollisten tahojen toimintaa, niin sanottu valtioterrorismi rajataan usein sen ulkopuolelle.

Terrorismia käytetään perusteluna lainsäädännön ja ulkopolitiikan suurille muutoksille demokraatiisissa pidetyissä maissa.

Onko kuva ylivoimaa vastaan iskevistä köyhistä terroristeista realistinen? Toisella puolella on käytännössä rajattomat taloudelliset ja inhimilliset resurssit ja toisella puolella katkeruutta, fanaattisuutta ja alkeellisia aseita, kuten syyskuun 11:nnen paperiveitset. Rajoittamattomat taloudelliset voimavarat antavat mahdollisuuden käytää planeetan parhaita aivoja ja manipuloida ja käyttää hyödyksi niitä köyhiä, jotka vastustavat järjestelmää. Tästä näkökulmasta heikkojen sota vahvoja vastaan on terrorismin luonnehdintana toivottoman romanttinen ja lapsellinen ja perustuu pinnalliseen tarkasteluun ja valtioitten itsensä tarjoaman tiedon  kunnioittamiseen.

Monet terroristijärjestöt ovat verrattavissa palkkasotilaisiin. Ne muodostavat hämärän verkoston, joka erottamattomasti kytkeytyy rikollisuuden ja tiedustelupalveluiden alamaailmaan. Usein on mahdontonta määritellä mille taholle tai kenen agendaa se toteuttaa. Tämä johtuu siitä, että järjestöt ovat säännönmukaisesti tiedustelujärjestöjen soluttamia. Tiedustelun, vakoilun ja vastavakoilun maailmassa mikään ei ole sitä miltä se päällisinpuolin näyttää.

False Flag

Alex Jonesin elokuvan Luvassa terrorimyrskyä (TerrorStorm: A History of Government-Sponsored terrorism, 2007). Dokumentin teemana on, miten hallitukset ovat käyttäneet hyväkseen ns. väärän lipun operaatioita (false-flag operations) saadakseen syitä ryhtyä taloudellisesti tuottoisiin sotiin, kiinnittääkseen huomion pois sisäpoliittisista ongelmista ja saadakseen tiukennetuilla poikkeustilalaeilla kontrolloida omia kansalaisiaan.

Kansainvälistä huomiota eniten herättänyt väärän lipun operaatio lienee ollut kesällä 1964 Tonkinin lahdella Kaakkois-Aasiassa sattunut, väitetty pohjoisvietnamilaisten hyökkäys yhdysvaltalaista sotilasalusta vastaan. Välikohtauksesta Yhdysvallat sai syyn aloittaa avoimen, 12 vuotta kestäneen sodan Vietnamissa.

Suomalaisten parhaiten tuntema väärän lipun operaatio on varmaankin tekaistu hyökkäys Mainilan kylästä Neuvostoliittoon 26.11.1939, josta Neuvostoliitto sai syyn aloittaa sotatoimet ja jonka seurauksena Suomi joutui liittymään toiseen maailmansotaan.

Elokuvassa käsitellään lähihistorian tunnetuimpia väärennettyjä terrori-iskuja ja sotatapahtumia, joilla on ollut tarkoitus vierittää syy poliittisten vastustajien niskaan (mm. NATO-johtoinen operaatio Gladio).
Ajattelemisen aihetta antaa, että lähes kaikki laajaa tuhoa aiheuttaneet terrori-iskut ovat paljastuneet valtioiden itsensä järjestämiksi.

Aihe on nykyään jatkuvasti ajankohtainen Yhdysvaltain ja Lähi-idän tilanteen vuoksi, eikä Suomen sisä- tai ulkopolitiikka suinkaan ole immuuni näiden valheellisten hyökkäysten vaikutuksille  ajatelkaamme vaikkapa tulevia, historian laajimpia NATO:n sotaharjoituksia Lapissa.

Aivan keskeinen  ja nyt jo unohtumassa oleva  syy-yhteys on myös, miten nykyinen Lähi-idän tilanne terrorimörköineen ja täkäläinen NATO-intoilu esimerkiksi ovat suoraa seurausta syyskuun 11. päivän tuhoisiin iskuihin johtaneista tapahtumista. Vaan olivatko iskut todella al-Qaidan afganistanilaisluolista toteuttamia?

Tiedustelujärjestöt ovat ammattilaisia soluttautumaan ja kaappaamaan terroristijärjestöjä.  Alkuperäisten johtajien vangitseminen koordinoiduilla poliisioperaatioilla soluttautuneiden agenttien antamien tietojen avulla mahdollistaa ryhmän kaappauksen ja sitä voi käyttää sen jälkeen omiin tarkoituksiin. Viitteitä tällaiseen antaa Euroopassa Italian punaiset prikaatit ja Saksan  punainen armeijakunta.Terroristi järjestöjen rivijäsenet koostuu yleensä yksinkertaisista kiihkoilijoista, jotka ovat otollista maaperää provokaatioagenttien  johdettaviksi.

Meillä on tietynlainen kuva maailmasta jossa elämme. Kulttuuripiirimme näyttäytyy meille pohjimmiltaan hyväntahtoisena. Viranomaiset, poliisi, turvallisuus- ja tiedustelupalvelut toimivat kansalaisten hyödyksi eivätkö ainakaan toimi oman maansa kansalaisia vastaan. Tämän maailmankuvan vastainen tieto aiheuttaa psyykeessämme voimakkaan torjunnan. Haluamme säilyttää maailmankuvamme eheänä ja uskomme länsimaisten yhteiskuntien oikeamielisyyteen. Historiamme ei tosin anna tälle lapsenuskolle minkäänlaisia perusteita.

Terrorin elementi on aina kuulunut oleellisena osana kaikkeen sodankäyntiin. Kautta aikojen sodissa on pyritty pelottelemaan vihollisen siviiliväestöä ja myös sotilaita. Pelko lamauttaa, saa pakenemaan ja luopumaan vastarinnasta. Toisaalta koettu terrori voi lujittaa päättäväisyyttä ja jatkaa taistelua. Ihminen joka on jo menettänyt kaiken, ei pelkää uhrata henkeään taistelussa.

Vihollisen nimissä tehdyissä hyökkäyksissä
ei ole mitään uutta

Kansalaisten enemmistöä on vaikea saada hyväksymään itsensä tai lastensa tapattamista valtion valtapyrkimysten vuoksi, joten hyökkäyssodat on väärennettävä puolustukselliseksi. Hitlerin valtaannousua junailleen valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin mukaan sotavalmius voidaan luoda seuraavasti: Se on helppoa. Riittää, kun kerrotaan ihmisille, että heitä vastaan on hyökätty ja tuomitaan rauhantekijät epäisänmaallisesta toiminnasta, joka saattaa maan vaaraan.

Sotia on siksi tavallista aloittaa provosoimalla vastapuolta tahallaan tai sitten lavastetulla tai luulotellulla hyökkäyksellä, josta syytetään vihollista. Suomalaisille tuttu tapaus on Neuvostoliiton 26.11.1939 ampumiksi osoitetut Mainilan laukaukset, joista se syytti Suomea ja joita se käytti verukkeena talvisodan aloittamiseen.

Valtiopäivätalon poltosta seurannut kiihko ja poikkeustila mahdollistivat natsien diktatuurin pystyttämisen. Hitler perusteli Puolan miehistystä väitteellä, että puolalaiset olivat hyökänneet saksalaista radioasemaa vastaan. Todellisuudessa saksalaiset itse lavastivat tämän hyökkäyksen mm. puolalaiseen univormuun puetun keskitysleirivangin avulla.
Myös USA on aloittanut monet sotansa tämän tyyppisten verukkeiden pohjalla. Tunnetuin esimerkki on Tonkinin lahden välikohtaus, jota käytettiin perusteena Vietnamin sodan aloittamiseen. Julkistetut asiakirjat todistavat, ettei pohjoisvietnamilainen torpedoalus todellisuudessa koskaan hyökännyt amerikkalaista hävittäjää vastaan.

Esimerkin epäonnistuneesta lavastetusta operaatiosta tarjoaa amerikkalaisen tiedustelulaiva USS Libertyn tapaus. Israel hyökkäsi kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967 tätä kansainvälisillä vesillä ollutta alusta vastaan hävittäjin ja torpedoin ja sen radioliikennettä häiriten. Hyökkäys kesti tuntikausia. Lähistöllä olleelta amerikkalaiselta lentotukialukselta lähetettiin hävittäjiä puolustamaan USS Libertyä. Ne kuitenkin kutsuttiin takaisin presidentti Lyndon B. Johnsonin määräyksestä. Jos alus olisi uponnut, siitä olisi syytetty Egyptiä, johon Yhdysvallat oli valmistautunut hyökkäämään. Neuvostoliittolaisen vakoilualuksen ilmaantuminen tarkkailemaan hyökkäystä sai kuitenkin israelilaiset vetäytymään, ja USS Liberty pääsi omiensa luokse turvaan. Kymmenittäin merimiehiä kuoli hyökkäyksessä, ja eloonjääneet komennettiin vaikenemaan. Virallisesti tapaus sovittiin erehdykseksi.
Pommi-isku berliiniläiseen La Belle -diskoon vuonna 1986, jossa kuoli kaksi amerikkalaista sotilasta, tarjosi USA:lle tekosyyn Libyan pommituksiin. Vuonna 1998 esitetyssä saksalaisessa TV-dokumentissa osoitettiin, että monet epäillyistä olivat CIA:n ja Mossadin agentteja.

Italiassa, Belgiassa ja Sveitsissä yritettiin selvittää näitä tapahtumia parlamentaaristen tutkimuskomiteoiden avulla, mutta tulokset jäivät vaatimattomiksi: tutkimukset kohtasivat vaikenemisen muurin maiden tiedustelupalveluiden vedotessa mm. vaitiolosopimuksiinsa CIA:n kanssa.
Tiedonvapauslain nojalla julkisuuteen saadut asiakirjat kertovat, että vuonna 1962 USA suunnitteli kuubalaisten nimissä tehtyjä terroritekoja, joilla saataisiin syy hyökätä Kuubaan. Tämä Operaatio Northwoods olisi sisältänyt mm. kuubalaispakolaisten veneen upottamisen, amerikkalaisen matkustajakoneen kaappauksen ja amerikkalaisen matkustajakoneen alasampumisen vale-Migillä. Jo 1960-luvun alkupuolella siis suunniteltiin lähes syyskuun 11:nnen laajuista operaatiota.

Luettelo False Flag operaatioista http://lampuri.fi/historia911.htm

Poltetun maan taktiikka ja joukkomurhat ovat kuuluneet erityisesti siirtomaasotiin olennaisena osana. Esimerkiksi Britit käyttivät vuosina 1899-1902 buurisodassa armotonta taktiikkaa, jossa sissisotaan siirtyneitä buureja tukeneen väestön elinolot tuhottiin polttamalla sadot ja asumukset ja myrkyttämällä kaivot. Itse väestö siirrettiin keskitysleireihin. Täysin samanlaista taktiikkaa käytti Yhdysvallat Filippiineillä samoin vuosina.

Yksi propagandan rutiiniomaisesti toistama taikasana on itsemurhaisku. Teko muuttuu tällöin automaattisesti äärimuslimin toteuttamaksi terroriteoksi, vaikka yleensä ei ole mitään näyttöä siitä, että esimerkiksi pommin autolla kohteeseen ajanut henkilö olisi ollut itsemurhaterroristi. Usein ei ole mahdollista sulkea pois kaukolaukaisun tai ajastimen käyttöä.

Autolla suoritettava itsemurhaisku muuten muistuttaa mielenkiintoisella tavalla Britannian tiedustelun Pohjois-Irlannin terroristeille kehittämää elävän pommin menetelmää, jossa terroristit pakottavat siviilihenkilön ajamaan pommiauton kohteeseen. Myös Irakissa on havaittu varsin mielenkiintoisia itsemurhaiskuja.

Nykyaikana entistä useampi uutinen on pelkkä etukäteen suunniteltu mediaoperaatio. Esimerkkeinä tällaisesta Yhdysvaltojen Irakin operaation aikana tapahtuneet Jessica Lyncin vapautus ja Saddamin patsaan kaataminen. Hollywood elokuva Wag The Dog kuvaa tämän kaltaista informaatiosodankäyntiä, jonka painoarvo on viime vuosina nopeasti lisääntynyt.

Historioitsija Webster Griffin Tarpley kiteytti asian valtioterrorismista näin: Torjun sen naivin eli sosioliginsen selityksen terrorismille, että kurjuus, sorto ja epätoivo synnyttävät terrorijärjestöjä, jotka antavat spontaanin ilmaisun näille tunteille. Me elämme aikaa, jona valtavat, kaikkialle levittäytyvät toedusteluoprganisaatiot  CIA, FBI, MI6 FSB(KGB) Mossad BND SPECE SISMI ja muut niiden kaltaiset  manipulopivat poliittista ja yhteiskunnallista todellisuutta jatkuvasti.

Terrorismin yhteydessä voidaan puhua psykologisesta sodan käynnistä, joka on painopistealue suurvalloille. Terrori-iskussahan kohteena eivät ole uhriksi joutuneet ihmiset vaan väestö jota teko järkyttää.

Terrorismi on massojen manipulointia. Se on suunniteltua toimintaa jolla pyritään tarkoin määriteltyihin tavoitteisiin. Kyseessä ei ole fanaatikkojen irrationaalinen toiminta vaikka julkisuuteen usein tällainen kuva välittyykin.

Mitä järkyttävämpi terroriteko, sitä dramaattisempi reaktio kohdepopulaatiossa. Yksi pommi-isku saa aikaan paikallisen vaikutuksen, yhtäaikaisten pommi-iskujen sarja saa aikaan koko maan kattavan vaikutuksen, ja suurkaupunkiin kohdistuva äärimmäisen näyttävä isku, kuten syyskuun 11., saa aikaan maailmanlaajuisen vaikutuksen. Näin synnytetään propagandalle otollinen maaperä, johon haluttu viesti voidaan kirjoittaa ilman torjuntaa. Järkyttävä terroriteko saa ihmiset reagoimaan tunnetasolla  ja kytkemään pois rationaalisen ajattelun. Pintaan nousee vihan ja koston ajatuksia joita valtiojohdon on helppo hyödyntää.

Tämä on olennainen syy, miksi sodan aloittava suurvalta järjestää provokaation sodan perustelemiseksi. Provokaatio ei ainoastaan tarjoa legitiimiä syytä häykkäykseen, vaan se kenties tärkeämpi funktio on saattaa kansa vastaanottavaiseksi propagandalle, saillä menestyksekkäällä sodalla tulee aina olla kansan tuki.

Britannian pääministeri Tony Blair totesi The Timesille 17.7.2002: Ollakseni rehellinen, ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada yleistä hyväksyntää Afganistanin kampanjalle ilman syyskyyn 11:ttä.

Naton terroristit

Joskus terrori-iskun takana ei olekaan terroristi. Daniele Ganserin kirja Naton salaiset armeijat kertoo Operaatio Gladiosta, joka räjäytti 1970-luvulla pommeja Italiassa ja sekaantui myös Greenpeacen Rainbow Warrior -aluksen upottamiseen. Missä Gladio on nyt?

Pommi-isku rautatieasemalla ruuhka-aikaan, pääministerin sieppaus ja murha. Näyttää terrorismilta.

Jotkut Euroopassa tehdyt iskut kuitenkin vain näyttävät terroristien tekemiltä. Ne on lavastettu. Oikea syyllinen on Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n johtama Naton maanalainen armeija.

Gladion nimellä tunnettu salainen armeija perustettiin toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Eurooppaan Neuvostoliiton miehityksen varalta. Nato loi Ranskan vastarintaliikkeen mukaisen järjestelmän, joka aktivoituisi Puna-armeijan hyökätessä.

Puna-armeijaa ei kuulunut, mutta kommunistit lisäsivät kannatustaan vaaleissa ja muilla laillisilla areenoilla. Pariisin kevään 1968 jälkeen CIA pelkäsi kommunismia entistä enemmän. Neuvostoarmeijan sijasta salainen armeija otti vihollisekseen vasemmistojärjestöt.

CIAn seikkailuista kolmannessa maailmassa tiedetään paljon: mielikuvituksellisista murhasuunnitelmista huolimatta Fidel Castro on edelleen elossa. Mutta Chilen presidentin Salvador Allenden ja Che Guevaran CIA sai hengiltä.

Sen sijaan CIA:n toiminnasta Euroopassa on vaiettu. Olisi naiivia uskoa, että kommunismia vastaan taisteleva järjestö olisi ollut toimeton Neuvostoliiton rajalla. Daniele Ganserin vasta suomennettu kirja kertoo oman maanosamme lähihistoriasta.

Italian entisen pääministerin Aldo Moron sieppausta ja murhaa 1973 pidettiin äärivasemmistolaisen Punaiset prikaatit -järjestön työnä, samoin Bolognan rautatieasemalla vuonna 1980 sattunutta pommiräjähdystä. Siinä kuoli 85 ihmistä. Järjestö kiisti osuutensa iskuihin. Vuonna 1990 tuomari Felice Casson löysi todisteita Gladion syyllisyydestä. CIA ei suostu tekemään Italian parlamentin kanssa yhteistyötä rikosten selvittämiseksi.

Toinen kuuluisa tapaus on Ranskan salaisen palvelun vuonna 1985 Uudessa-Seelannissa upottama Greenpeacen Rainbow Warrior -alus.

Onko kyse pelkästään historiasta? Kun Gladio-verkosto alkoi paljastua Nato-maissa vuonna 1990, sen toiminnan vakuutettiin päättyneen. Mutta Ganser sai selville Gladion toimivan edelleen monessa maassa.

Gladion toimintaperiaate on yksinkertainen: se luo pelon ilmapiiriä lavastetuilla terrori-iskuilla. Ihmisten huolestuessa turvallisuudesta poliisille ja armeijalle myönnetään lisää rahaa. Näin tapahtui pari vuosikymmentä sitten  samalla, kun eurooppalaisen hallinnon virallinen tavoite oli avoimuus.

Nykyään vihollisena pidetään ääri-islamisteja. Terrorismin vastaisessa sodassa avoimuuteen ei edes pyritä. Gladion logiikan mukaisesti CIA lavastaisi pommi-iskuja al-Qaidan tekemiksi. Ja terrorismin vastaisen sodan budjetit pysyisivät CIAn ja Naton toivomalla tasolla.

Suomessakin harkitaan tämän sotilasliiton jäsenyyttä, jonka “muodollinen päämaja on Brysselissä, mutta todellinen päämaja Pentagonissa”. Kirja on ajankohtainen: on tunnettava Naton historia, jotta ymmärtäisi sen nykyistä toimintaa.

Naton pääarkkitehti Yhdysvallat on nyt sotilaallisesti samassa tilanteessa kuin Vietnamin sodan aikoihin. Se on kaulaansa myöten liemessä Irakissa, josta amerikkalaiset haluavat sotilaansa kotiin. Valkoisessa talossa on jälleen sodan vastainen isäntä.

1960-luvulla sotaa vastustavat amerikkalaiset poliitikot saivat rajoitettua armeijansa toimintaa. Tämä johti avoimen sodankäynnin sijasta CIAn salaisiin operaatioihin. Onko vaara, että nyt käy samoin?

Daniele Ganser käy läpi kaikki Nato-maat ja myös sotilasliittoon kuulumattomia maita, kuten Suomen. Sen sijaan CIA:n ja Naton salaisia operaatioita Ruotsissa ei käsitellä. Luin kirjan Ruotsissa, jossa on selvittämätön pääministerimurha.

Ainoa, mikä kirjassa nyppii, on sanan contraguerrilla suomentaminen vastasissiksi. Kääntäjällä on ollut haastava tehtävä keksiessään sanoja, joille ei ole vakiintuneita suomennoksia. Olisi ollut parempi vaikka käyttää englanninkielistä sanaa.

Vastasissistä tulee mieleen taistelu sissejä vastaan. Siitähän ei ole kyse. Valtiolliset palkkamurhaajat eivät ota taistelukontaktia sissejä vastaan, vaan lavastavat iskuja sissiliikkeiden tekemiksi. Valesissi olisi oikeampi ilmaisu.

Amerikkalainen Arthur Rowse kirjoitti Gladio-aiheisessa artikkelissaan että vuoden 1949 alkiperäisen NATO-sopimuksen salainen klausuuli edellytti, että ennen kun maa voitiin hyväksyä jäseneksi, sen oli jo pitänyt perustaa kansallinen turvallisuuslaitos taistelemaan kommunismia vastaan maanalaisten kansalaiskadeerien avulla.

Italialainen salaisten palveluiden operaatioden tutkija sanoo, että liittyessään NATOon vuonna 1949 Italia allerkijoitti liittosopimuksen lisäksi salaisen lisäpöytäkirjan. Sen mukaan maan tuli perustaa epävirallinen organisaatio, jonka tehtävänä oli taata Italian suuntautuminen länteen keinolla millä hyvänsä Italian äänestäjien tahdosta riippumatta.

Myös Italialainen Mario Coglitore on vahvistanut salaisten NATO-pöytäkirjojen olemassaolon.

Entinen NATOn turvallisuusvirkamies, joka haluaa pysytellä nimettömänä, sanoi, että NATOn salaiset pyötäkirjat takasivat suojan kommunisminvastaisessa taistelussa hyödyllisiksi todettaville äärioikeistolaisille.

Presidentti Richard Nixon määritteli salaiset operaatiot seuraavasti: salaisilla operaatiolla tarkoitan sellaisia operaatiota, jotka on tarkoitettu Yhdysvaltojen toimien ja politikan edistämiseksi ulkomailla, mutta jotka on suunniteltu ja toimeenpantu siten, ettei Yhdysvaltain hallituksen  kädenjälki ole asiaan vihkiytymättömien himisten nähtävissä.

Sittemmin hirstorioitsijat ja politiikan tutkijat ovat kertonret yksityiskohtaisesti, kuinka CIA ja Yhdysvaltain erikoisjoukot ovat käyneet hiljaista ja julistamatonta sotaa Latinalaisessa Amerikassa ja vaikuttaneet poliittisesti ja sotilaalliseti useiden maiden  elämään.

Huomattavampia tapauksia ovat olleet Guatemalan presidentin Jacobo Arbenzin syrjäyttäminen vuonna -54, epäonnistunut Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa ja yritys syrjäyttää Fidel Castro vuonna -61, Ernesto Che Guevaran surma Boliviassa vuonna -67, Chilen presidentti Salvador Allenden syrjäyttäminen, diktaattori Augusto Pinochetin valtaannousu vuonna -73 ja Nicaraguan Contra-sissien tukeminen sandinistien vuonna -79 tekemän vallankumouksen jälkeen.

Amerikan mantereen ulkopuolella CIA suoritti lukuisia salaisia operaatioita Aasiassa ja Afrikassa.

Huomattavimpia niistä olivat Mossadeqin hallituksen syrjäyttäminen Iranissa -53, tuki Etelä-Afrikan valkoiselle hallinolle, tuki Osama bin Ladenin al-qaidalle Afganistanissa Neuvostoliiton vuoden -79 hyökkäyksen jälkeen ja tuki Kambodzan Pol Potin kommunistisille punakhmereille Yhdysvaltain kärsittyä tappion Vietnamissa vuonna -75.

Systemaattisesti ja tieteellisesti tarkjasteltuna CIAn salaisten operaatioden osasto siis täyttää FBIn asettaman terroristijärjestön maääritelmän. FBIn mukaan terrorismi merkitsee laitonta voiman tai väkivallan käyttöä jonkin maan hallituksen, siviiliväestön tai jonkin sen osan painostamiseen poliittisten tai yhteiskunnallisten päämärien edistämiseksi.

Kun Yhdysvaltain kansa ei innostunut sodasta saddam Husseinia vastaa -90-luvulla, vihaa ja kostonhimoa lietsottiin likaisella tempulla. Pelkällä etunimella esiintyi “Nayirah”, 15-vuotias tyttö, joka todisti kyynelsilmin Yhdysvaltain kongressin ihmisoikeusryhmän edessä 10. lokakuuta 1990, kuinka hän oli nähnyt vapaaehtoisena sairaanhoitajana kuwaitilaisessa sairaalassa raakalaismaisten irakilaissotilaiden tunkeutuvan sairaalaan ja heittävän vauvat keskoskaapeista kylmälle lattialle kuolemaan. Presidentti Bush Sr kertoi tästä puheissaan niin vakuuttavasti, että jopa Amnesty International raportoi tapauksesta jonka seurauksena muka 312 vauvaa kuoli.

Vasta sodan jälkeen selvisi, ettei “Nayriah” ollut koskaan työskennellyt sairaalassa vaan oli Kuwaitin Yhdysvaltain suurlähettilään tytär, lisäksi kävi ilme, että kongressin kuulemistilaisuuden järjestäjät olivat tienneet tytön taustan ja juttu oli selvästi sotapropagandaa.

Kommunismin vastaisen luonteensa vuoksi Mafia on yksi niistä tahoista, joiden avulla CIA ohjailee Italiaa. Jo toisen maailmansodan aikana Earl Brennan, Yhdysvaltain salaisen palvelun OSSn Italian johtaja oli kehoittanut Yhdysvaltain oikeusministeriötä lieventämään mafiapäällikkö Charles “Lucky” Lucianon 50 vuoden vankeustuomiota osana salaista sopimusta: vastineeksi vapaudestaan Luciano toimitti Yhdysvaltain armeijalle luettelon vaikutusvaltaisista sisialaisista mafiosoista jotka tukivat Yhdysvaltain armeijaa, kun se teki maihinnousun Sisiliaan. Amerikkalaiset käytännöllisesti katsottuna luovuttivat Sisilian saaren mafian hallintaan, jossa se on edelleen.

Yhdysvaltojen presidentti Kennedy kannattikin CIAn kauhuksi Italian PSItä ja kun kommunistit vahvistivat asemiaan vaaleissa ja Yhdysvaltain tukema DCI putosi 38 prosenttiin, mikä oli huonoin tulos sitten puolueen heti sotaa seuranneen perustamisen. PCI sai 25% mikä yhdessä PSIn 14%:in kanssa merkitsi mahtavaa vaalivoittoa Italiassa. Sen myötä yhdistyunyt vasemmisto hallitsi ensi kerran tasavallan aikana Italian parlamenttia.

Kennedy oli sallinut Italian siirtyä vasemmalle ja marraskuussa -63 Kennedy murhattiin salaperäisissä olosuhtiees Dallasissa. Viisi kuukautta myöhemmin CIA yhdessä Italian SIFARin, Cladio-armeijan ja karabinineerien  kanssa toimeenpani oikesitovallankaappauksen ja pakotti sosialistit ministerit jättämään virkansa.

Epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen salaiset sotilaat karkasivat kokonaan hallinnasta. OAS alkoi pian murhata huomattavia valtion virkamiehiä ja sattumanvaraisesti valittuja muslimeja Algeriassa ja ryhtyi tekemään pankkiryöstöjä. Marraskuussa -61 OASn salaiset sotilaat toimivat valtoimenaan ympäri Algeriaa ja murhasivat ihmisiä sabotoidakseen rauhanproserssia, jonka määrä oli johtaa Algerian itsenäisyyteen.

Daniele Ganser: Naton salaiset armeijat. Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa. Like 2009.

Virallinen kertomus terrori-iskuista

Syyskuun 11. päivän aamuna vuonna 2001 joukko mattoveitsin aseistautuneita
arabeja kaappasi neljä matkustajakonetta. Yksi koneista ohjattiin WTC:n
pohjoistorniin kello 8:46 ja toinen etelätorniin kello 9:03.

Kolmas kone törmäsi
Pentagoniin kello 9:38 neljännen syöksyessä maahan Pennsylvaniassa
kello 10:03. Törmäysten ja tulipalojen heikentämät pilvenpiirtäjät luhistuivat
maan tasalle, ensimmäinen 56 ja toinen 85 minuutin kuluttua iskuista.

Kolmas
pilvenpiirtäjä, WTC 7, luhistui maan tasalle kello 17:20 pohjoistornin
sinkoaman teräsromun ja huoneistopalojen vahingoittamana. Afganistanissa
oleskellut Osama bin Laden nimettiin pääepäillyksi välittömästi iskujen
jälkeen, ja nimilista kaappareista oli valmis muutamassa päivässä. Yhdysvallat
hyökkäsi Afganistaniin noin kolmen viikon kuluttua iskuista.

Miksi epäillä virallista kertomusta iskuista?

Tiedämme, että Yhdysvaltain hallinto valehteli järjestelmällisesti Irakin
joukkotuhoaseista oikeuttaakseen hyökkäyksen maahan. Irakin sotaa perusteltiin
myös Saddam Husseinin tekaistuiksi osoittautuneilla yhteyksillä
syyskuun 11:nnen terrori-iskuihin. Näiden iskujen virallisen selityksen
tueksi esitetyt todisteet eivät ole yhtään vakuuttavampia.

Meille on kerrottu 19 arabiterroristin nimet. FBI:n johtaja Robert
Mueller kuitenkin tunnusti syyskuussa 2001, ettei kaapparien henkilöllisyydestä
ole lainvoimaisia todisteita. Niitä ei ole myöhemminkään esitetty.
Useita kaappareiksi väitettyjä on BBC:n ja Telegraphin mukaan löytynyt
elossa eri maista. Nimilistaa ei ole muutettu. Pitäisikö meidän silti uskoa,
että nuo viranomaisten nimeämät miehet toteuttivat iskut?

Kesäkuussa 2006 FBI:n puhemies Rex Tomb tunnusti, ettei FBI:llä ole
riittäviä todisteita Osama bin Ladenin osallisuudesta iskuihin.
Iskuilla on siten perusteltu kahden valloitussodan käynnistämistä, vaikka
esitetyt todisteet eivät oikeudessa riittäisi kenenkään tuomitsemiseen.
Tarinan mukaan kaapattuja koneita risteili Yhdysvaltain ilmatilassa lähes
kahden tunnin ajan ilman, että ilmapuolustus puuttui tapahtumiin.
Sekoittivatko tuolloin meneillään olleet sota- ja terrorisminvastaiset
harjoitukset, joissa lehtitietojen mukaan mm. tuotettiin vääriä tutkasignaaleja
olemattomista kaapatuista koneista, ilmapuolustuksen toimintaa?

Ensimmäisen ja viimeisen kerran historiassa tulipalojen väitetään sortaneen
maan tasalle teräsrunkoisia pilvenpiirtäjiä (3 kpl). Rakennusten
sortumistapa vastaa hallittua purkua. Lähes koko todistusaineisto eli rakennusten
teräsjäänteet kuljetettiin nopeasti Kaukoidän sulattamoihin.

Kolmannesta
pilvenpiirtäjästä ei ole vielä kesäkuussa 2008 julkaistu tuhoselvitystä.
Miten yhteen maailman parhaiten suojatuista rakennuksista, Pentagoniin,
onnistuttiin iskemään  ja vielä tunnin kuluttua WTC-iskujen alkamisesta?
Ja onko vain sattumaa, että uuskonservatiivien v. 2000 laatima strategiapaperi
Rebuilding Americas Defenses totesi USA:n maailmanherruuden
voivan toteutua nopeasti vain uuden Pearl Harborin myötä? Jo
vuonna 1997 presidentti Carterin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja
Zbigniew Brzezinski totesi, että vain Pearl Harborin kaltainen tapaus
takaisi amerikkalaisten tuen laajalle kansainväliselle sodankäynnille.
Uuskonservatiivit saivat uuden Pearl Harborinsa. Onko meidän nyt vain
uskottava heidän kertomuksensa syyllisistä?

Koko artikkeli: http://www.saunalahti.fi/wtc2001/911-esitys.pdf
9/11

Syyskuun 2001 terroristi-iskujen jälkeen tapahtunutta tutkimaan perustetun 9/11-komission vanhempi neuvonantaja ja entinen New Jerseyn osavaltion yleinen syyttäjä John Farmer Jr. paljastaa syyskuussa julkaistavassa kirjassaan The Ground Truth: The Story Behind Americas Defense on 9/11, miten valtio sopi syyskuun iskuihin liittyvien totuuksien salaamisesta. Kirja paljastaa myös, miten yleisöä on vakavasti johdettu harhaan siitä, mitä aamuna 11.9.2001 tapahtui. Jollain tasolla hallitusta, jossain vaiheessa oli sopimus siitä, että totuutta tapahtuneesta ei kerrota, Farmer sanoo. Farmer ei ole yksin väitteidensä kanssa.

Vuonna 2006 The Washington Post -lehden haastattelussa Farmer kertoi olevansa järkyttynyt, kuinka erilainen totuus oli kerrotusta. [NORAD:n] nauhat kertovat radikaalisti erilaisemman tarinan, kuin meille ja yleisölle on kerrottu kahden vuoden ajan. Tämä ei ole totuuden muokkaamista. Tämä ei ole totta.

FBI:n agentit suojattu syyskuun iskuihin liittyvässä oikeudenkäynnissä

Vaikka syyskuun 2001 iskut tapahtuivatkin kohta jo kahdeksan vuotta sitten, on tapahtumiin liittyen oikeudenkäyntejä edelleen menossa. Liittovaltion tuomari Alvin Hellerstein päätti, että lentoyhtiöt ja muut alan yritykset eivät saa käyttää FBI:n agentteja puolustuksen todistajina omaisten aloittamassa oikeudenkäynnissä. Yhdysvaltain hallitus halusi kieltää tämän, koska FBI:n nykyisiä ja edellisiä työntekijöitä olisi mahdotonta haastatella ilman, että kansalllista turvallisuutta vahingoittavaa salaista tai luottamuksellista materiaalia tulisi julki, ja siten estäisi kesken olevia operaatioita. Tuomari myös salli vain osia 9/11-komission virallisesta raportista käytettävän todisteena.

Hallituksen mukaan syyskuun 2001 iskut on FBI:n historian suurin tutkimus, joka tuotti 167 000 haastattelua, yli 155 000 todistetta ja yli 500 000 johtolankaa.

Todistajia peloteltiin, paljastaa uusi 9/11-muistio

Yhdysvaltain kansallisarkistosta löytynyt muistio lokakuulta vuodelta 2003 paljastaa, miten vuoden 2001 syyskuun iskuja varten perustetun 9/11-komission käyttämiä todistajia peloteltiin ja todistuksiin vaikutettiin Yhdysvaltain presidentin alaisuudessa toimivien hallituksen turvamiesten toimesta. Muistion mukaan turvamiehet muun muassa vastasivat itse todistajille esitettyihin kysymyksiin, sekä toimivat ja asettivat itsensä fyysisesti siten, että todistajien uskottiin pelkäävän siten, että he eivät antaneet kokonaisia ja vilpittömiä vastauksia. Turvamiehet myös tekivät sanatarkasti muistiinpanoja todistajien lausunnoista, jonka uskottiin vaikuttavan todistajien lausuntoihin, koska todistajat pelkäsivät esimiestensä lukevan lausunnot ja kostavan.

Vasta tämän vuoden alussa Yhdysvaltain kansallisarkistoon lisätty dokumentti jatkaa syyskuun 2001 iskuja varten perustetun 9/11-komission paljastuksien sarjaa. Muutamia viikkoja sitten 9/11-komission vanhempi neuvonantaja John Farmer Jr. paljasti, miten valtio ei kertonut koko totuutta iskuihin liittyen. Nyt löytynyt muistio on osuvasti nimetty Toimeenpanovallan turvamiesten todistajien pelottelu (Executive Branch Minders Intimidation of Witnesses). Dokumentin on kirjoittanut 9/11-komission tiimi 2:n Kevin Scheid, Lorry Fenner ja Gordon Lederman. Tiimin tarkoitus oli tutkia tiedustelutiedon keräämistä, analysointia ja hallintaa.

Muuta “nippelitietoa” kerättynä netistä

Syyskuun 23. päivänä BBC ja Daily Telegraph raportoivat, että neljä 19:sta FBI:n nimeämistä kaappaajista oli mahdollisesti elossa ja hyvässä kunnossa. Yksi heistä oli Waleed al-Shehri, jonka toimittajat olivat löytäneet Casablancasta, Marokosta. Kolmen muun kaappaajan, Abdulaziz Al Omarin, Saeed Alghamdin ja Khalid al-Midharin sanottiin asuvan Lähi-idässä. Syyskuun 19. päivänä FDIC jopa julkaisi erityisvaroituksen, joka listasi al-Midharin eläväksi (oikeusministeriö myöhemmin sanoi tämän olleen painovirhe). Nämä raportit ovat johtaneet väitteisiin, että kaappaajien nimet saattavat olla vääriä, tai että 9/11-komission raportissa hahmotellut kaappausskenaariot eivät mahdollisesti ole totuudenmukaisia

Perustuen vuonna 2003 Kanadassa toimeen pantuun tutkimukseen matemaatikko A.K. Dewdney olettaa, että syyskuun 11. päivän hyökkäysten yhteydessä käydyt puhelut olisivat olleet erittäin vaikeita toteuttaa. Dewdney perustaa väitteensä olettamukseen, että puhelut olivat kännykkäpuheluita. Tähän perustuen taloustieteilijä Michel Chossudovsky väittää, että osa 9/11-komission raportin luvusta koskien puhelinkeskusteluita on keksitty. Myös Chossudovsky perustaa väitteensä olettamukseen, että puhelut olivat kännykkäpuheluita. 9/11-komission raportin mukaan lennon 93 kolmetoista matkustajaa soittivat yhteensä yli 30 puhelua perheilleen ja pelastusviranomaisille. Salaliittoteoreetikot väittävät, että puhelut soitettiin matkapuhelimista; todellisuudessa kahta lukuun ottamatta puhelut soitettiin satelliitteja käyttävistä lentopuhelimista. Alkuperäisten raporttien mukaan United 93-lennolta soitettiin 10 kännykkäpuhelua. American Airlinesin mukaan heidän Boeing 757-koneissaan ei kuitenkaan ollut matkustajien lentopuhelimia. Raporttien mukaan lennolta 11 soitettiin kolme puhelua, viisi lennolta 175 ja kolme lennolta 77. Näiden lentojen puheluista lennon 11 lentoemännät Madeleine Sweeney ja Betty Ong nauhoittivat kaksi. Puheluiden puhtaaksikirjoitetun tekstin luonteeseen on väitetty liittyvän erilaisia epäsäännöllisyyksiä.

9/11 Komission Raportin mukaan lentojen 11 ja 175 ohjaamon äänittäjiä tai lentotietotallentimia tai mustia laatikoita ei löydetty WTC-hyökkäyksen jäänteistä. Kuitenkin kaksi World Trade Centerin raunioilla kattavasti työskennellyttä miestä sanovat, että he auttoivat liittovaltion agentteja löytämään reittilentokoneiden neljästä mustasta laatikosta kolme:

“Kerran minut määrättiin opastamaan liittovaltion agentteja ympäri paikkaa lentokoneiden mustien laatikoiden etsimiseksi. Olimme valmiita lähtemään pois. Maastoautoni oli pysäköity portaiden yläpäähän Brooks Brothersin sisääntuloalueelle. Me lastasimme tarvikkeita suunnilleen miljoonan dollarin arvosta ja kiinnitimme sen maastoautoon. Oli yhteensä neljä mustaa laatikkoa. Me löysimme kolme.”

Kansallisen liikenneturvallisuushallituksen edustaja Ted Lopatkiewicz huomautti: “On erittäin harvinaista, ettemme saa tallentimia takaisin. Minulle ei tule mieleen toista kotimaista tapausta, jossa emme olisi löytäneet tallentimia.”

Huolimatta lennon 93 ohjaamon tallenninta, lentojen 77 ja 93 mustia laatikoita joko ei koskaan löydetty tai niiden sanottiin olleen liian vahingoittuneita sisältämään tietoa. Huhtikuun 18:ntena vuonna 2002 FBI salli lennon 93 uhrien perheiden kuunnella äänitteitä. Vuoden 2006 huhtikuussa ohjaamotallentimen puhtaaksikirjoitettu teksti julkaistiin osana Zacarias Moussaouin oikeudenkäyntiä.

Alkuperäinen FEMA:lle tapahtumien tutkintaan annettu budjetti oli vain 600 000 Yhdysvaltain dollaria. Kokonaisuudessaankin tutkimuksiin budjetoitiin vain 15 miljoonaa dollaria. Vertailun vuoksi presidentti Clintonin seksielämän tutkimuksiin käytettiin 40 miljoonaa dollaria.

Osama bin Ladenin Yhdysvalloissa asuneet sukulaiset lennätettiin pois maasta kuulustelujen sijasta.

On esitetty, että Yhdysvaltain hallinto olisi rahoittanut 100 000 dollarilla pääterroristina pidettyä Muhammed Attaa Pakistanin sotilastiedustelun ISI:n silloisen päällikön kenraali Mahmoud Ahmadin kautta, joka oli iskujen aikaan Yhdysvalloissa.Yhdysvaltojen hallinto on kieltänyt asian

Miksi Yhdysvaltain hallitus olisi suorittanut hyökkäykset?

1. Yksi syy on maailman öljyn saaminen hallintaan, erityisesti Keski-Aasian ja Lähi-idän ja Bush-Cheney hallinto tuli valtaan valmiine suunnitelmineen hyökätä Afganistaniin ja Irakiin.
2. Toinen syy on asevarustelun rahoittamisen valtava lisääminen näiden uusien sotien maksamiseksi.

Nämä kaksi elementtiä vaativat lisäksi tapahtuman, joka saisi amerikkalaiset hyväksymään nämä imperialistiset politiikat:

“Tämä muodonmuutosprosessitulee todennäköisesti olemaan pitkä ilman jotakin katastrofaalista ja aktivoivaa tapahtumaa kuten uutta Pearl Harboria.”

Entinen huumepoliisi Michael Ruppert on pääasiallisesti Öljyhuippu-kriisistä raportoivan vaihtoehtoisen From the Wilderness uutisjärjestön luoja. The Truth and Lies of 9/11 luennossaan hän väittää, että pääasiallinen motiivi syyskuun 11. tapahtumille ja sitä seuraaville sodille oli tarve saada tekosyy sodan käynnistämiseksi viimeisistä jäljellä olevista öljylähteistä. Hän myös korostaa huumeiden salakuljetusteollisuuden tärkeyttä ja arvoa maailman taloudelle, arvioiden huumebisneksen olevan melkein 600 miljardin dollarin arvoinen Wall Streetille ja bisneksen luomaa rahaa peseville yhdysvaltalaisille pankeille. Ruppert pohdiskelee, että vuosien 2000 ja 2001 aikana Talibanin käytännöllisesti katsoen hävittämä Afganistanin oopiumiteollisuus on saattanut olla syy siihen, että maa valittiin Lähi-idän öljysotien aloituspaikaksi.

Terrorismin vastainen sota, erityisesti Afganistanin ja Irakin miehitykset luovat massiivisia voittoja öljy-, turvallisuus-, ase-, vakuutus- ja puolustussopimusteollisuudelle. Sota-, tiedustelu- ja turvallisuusbudjetit ovat nousseet huimasti syyskuun 11. tapahtumien jälkeen. Lisäksi on myös väitetty, että huumeiden salakuljettajat ja rahanpesijät ovat hyötyneet suuresti Afganistanin ja sen oopiumipeltojen miehittämisestä. Kaikkien näiden tekijöiden on ajateltu saattavan olla merkittäviä selostettaessa operaation ja sen jatkuneen salassapidon menestystä.

On myös väitetty, että World Trade Centerin omistaja Larry Silverstein on saattanut hyötyä vakuutuskorvauksista. Silverstein hankki omistukseensa 99-vuotisen sopimuksen kompleksista vuoden 2001 heinäkuussa. Hyökkäysten jälkeen hän vaati 7,1 miljardin dollarin korvausta väittäen, että kaksi lentokonetörmäystä oli kaksi erillistä hyökkäystä. World Trade Center myös sisälsi suuren määrän asbestia, jota vaadittiin poistettavaksi; jotkut väittävät, että tämän homman suorittamisen kustannukset olisivat olleet yli miljardi dollaria. On myös väitetty, että rakennuksessa oleva toimistotila oli tuottamatonta ja alue oli kaupunkiuudistuksen tarpeessa.

On myös väitteitä, että suunnitelma Afganistanin valloittamisesta olisi tehty ennen syyskuun 11. tapahtumia. Heinäkuun 26:ntena vuonna 2001 intialainen julkisten tapausten aikakauslehti News Insight paljasti Yhdysvaltain ja Venäjän yhteisistä suunnitelmista hyökätä Afganistaniin Taleban-hallinnon syrjäyttämiseksi. Se raportoi, että Intia ja Iran helpottaisivat hyökkäystä. BBC raportoi syyskuun 18:ntena vuonna 2001, että heinäkuun puolessa välissä Yhdysvaltalaiset vanhemmat virkailijat olisivat kertoneet entiselle Pakistanin ulkoministerille, Niaz Naiklle, että sotilaalliset toimet Afganistania vastaan tapahtuisivat lokakuun puolessa välissä. MSNBC raportoi toukokuun 16:ntena vuonna 2002, että kaksi päivää ennen syyskuun 11. hyökkäyksiä syyskuun 9:ntenä vuonna 2001 presidentti Bush sai suunnitelmia maailmanlaajuisen sodan al-Qaidaa vastaan aloittamiseksi.

Kriittinen analyysi Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Toby Archerin raportista “Kansainvälinen terrorismi ja Suomi”

Toby Archerin raportti on puolustusministeriön tilaama taustaselvitys, johon viranomaiset osaltaan nojaavat laatiessaan ns. terrorismin vastaisia lakeja. Raportti ei kuitenkaan puolueettomalla tavalla valota terrorismin ilmiötä, vaan myötäilee sotaakäyvän koalition propagandaa.

Muu kuin islamilainen terrorismi ja erityisesti suurvaltojen tiedustelupalvelujen suorittama terroristijärjestöjen tukeminen ja manipulointi ohitetaan.

Käsittelen myös terrorismin vastaisen sodan taustoja ja tuon esiin epäilyjä mainitun sodan todellisesta luonteesta, joka näyttää olevan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa muovaavan vaikutusvaltaisen uuskonservatiiviryhmittymän työkalu ns. Amerikan vuosisadan eli ehdottoman Yhdysvaltojen maailmanherruuden luomiseksi.

Terrorismin vastaista sotaa voidaankin kutsua viestintäkonseptiksi, aivan samoin kuin taistelua joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan. Tämä konsepti on yleisesti hyväksytty laajan valtioryhmän keskuudessa, sillä keskeisten suurvaltojen edut yhdistyvät siinä niiden etupiiriin kuuluvien epädemokraattisten hallitusten ja niiden väkivaltaelinten kanssa osapuolia tyydyttävällä tavalla. Tässä tilanteessa terrorismi on asianosaisille valtioille varsin hyödyllinen ilmiö halutun poliittisen agendan läpiviemiseksi.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä islamilaisten ääriliikkeiden aiheuttamaa vaaraa. Syntyy kuitenkin täysin väärä kuva todellisuudesta, jos virallisluonteisissa raporteissa keskitytään yksipuolisella tavalla käsittelemään näitä järjestöjä unohtaen samalla muut ääriliikkeet ja ennenkaikkea valtiollisten toimijoiden osallisuus terrorismin toteuttajina, sponsoreina ja manipuloijina.

Raportissa todetaan 3000 ihmisen menehtyneen “al-Qaidan käsien kautta” New Yorkissa, Washingtonissa ja Pensylvaniassa. Missä on julkaistu todisteet, että todellakin arabiterroristit suorittivat nuo joukkomurhat? 19:sta nimetystä kaapparista useat löytyivät iskun jälkeen elossa1, mutta FBI:n listaa ei silti vaivauduttu muuttamaan. Tuleeko meidän yhä uskoa, että iskun jälkeen elossa löytyneet arabit olivat itsemurhaterroristeja?

Jos raportin määritelmä olisi pätevä, se tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi seuraavaa: Moskovassa räjäytettiin syyskuussa 1999 kerrostaloja asukkaineen. Jos teon suorittaneet henkilöt olivat tshetsheenejä, niin kyseessä oli terroriteko, mutta jos kyseessä olikin turvallisuuspalvelu FSB:n operaatio, niin kyseessä ei ollutkaan terrorismi. Archer korostaa käyttävänsä termiä terrorismi funktionaalisesti. Miten kerrostalon räjäyttäminen voi funktionaalisesti siirtyä toiseen luokkaan, jos paljastuu että räjäyttäjät olivatkin turvallisuuspalvelun agentteja?

Toisaalta raportti ei rajaa terrorismin määritelmän ulkopuolelle valtiovallan tukemaa terrorismia. Näin ollen Venäjän esimerkkitapauksessa kerrostalojen räjäytys olisi terroriteko siinä tapauksessa, jos räjäyttäjäryhmä olisi peräisin Pohjois-Kaukasukselta, mutta olisi saanut tukea Venäjän turvallisuuspalvelulta tekonsa suorittamiseen.

Käytännössä on mahdotonta tehdä rajanvetoa siihen, milloin valtio ainoastaan tukee terrorismia ja milloin on aktiivisesti mukana itse teoissa.

Otetaan toinen esimerkki: Lockerbien kylän yläpuolella Skotlannissa 1988 pommiattentaatilla tuhottiin Pan Amin lento 103. Virallisesti syyllisenä pideään Libyaa, mikä raportin käyttämän määritelmän mukaan rajaa tapauksen terrorismin ulkopuolelle. Ihmettelenkin mihin funktionaaliseen kategoriaan tämä tapaus tulisi Archerin mielestä sijoittaa. Todettakoon, että Libyan syyllisyys kyseiseen tekoon on kiistanalainen.

Raportissa viitataan mm kylmän sodan aikaiseen vasemmistoterrorismiin Italiassa. Miksi tässä yhteydessä ei mainita operaatio Gladiota? Britannia ja Yhdysvallat kouluttivat, aseistivat ja johtivat salaisten armeijoitten verkoston Euroopassa ja eräissä maissa, kuten Italiassa ne käyttivät näitä armeijoita verisiin terrorismikampanjoihin, jotta vasemmiston suosion kasvu saataisiin padottua. Tämä on valtiollisten elinten poliittista väkivaltaa, joka raportin määritelmän mukaan “vaikuttaisi kuuluvan toiseen funktionaaliseen luokkaan kuin terrorismiin”.

Ääri-islamilaisuudesta voidaan varmasti kehitellä monenlaisia teorioita. On syytä muistaa, että tarvittaessa sama voidaan tehdä myös vaikkapa juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Esim Talmud sisältää hyvin kyseenalaisia tekstejä. Kun tämä yhdistetään siionistijärjestöjen synkkään historiaan terrorismin saralla, niin voitaisiin vastaavalla tavalla vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä juutalaisuudesta terrorismin uskontona.

Kristityt ovat tyypillisesti pitäneet “pakanoita” alempiarvoisina joukkomurhaten ja orjuuttaen heitä. Vaikkapa Yhdysvaltojen evankelisen liikkeen piiristä on löydettävissä piirteitä, jotka näyttäisivät oikeuttavan tekemään vastaavia johtopäätöksiä kristinuskosta. Kosovon sodan aikana amerikkalaiset Serbiaa pommittaneet lentäjät kertoivat olevansa jumalan nyrkki ja presidentti George W. Bush on kertonut hyökänneensä Afganistaniin, koska “jumala käski”.

Raportti ei kerro, miten Afganistanin sota suunniteltiin jo presidentti Carterin aikana. Silloinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski on kertonut, miten hänen aloitteestaan kehiteltiin Afganistanin destabilisointisuunnitelma, jonka tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto miehittämään maa. Jo kesällä 1979 CIA aloitti provosoinnin Afganistanissa, suorittaen hallituksen virkamiesten murhia eri puolilla maata. Joulukuussa Neuvostoliitto miehitti maan. Siitä alkoiCIA:n ja MI6:n ja eräiden muiden tiedustelupalveluiden massiivinen kampanja, jossa muslimivapaaehtoisia eri puolilta maailmaa värvättiin Afganistaniin taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan.

Raportti aivan oikein toteaa, että nimitys al-Qaida tarkoitti alunperin tietokantaa noista islamilaisista taistelijoista. On selvää, että huomattava osa noista miehistä oli läntisten tiedusteluorganisaatioitten värväämiä agentteja ja osa heistä oli koulutettu Yhdysvalloissa. Näitä Afganistan-veteraaneja käytettiin myöhemmin mm entisen Jugoslavian alueella edistämässä länsimaiden agendaa.

Osama bin Ladenista puhuttaessa ei tule unohtaa hänen rooliaan Britannian tiedustelun MI6:n liittolaisena salaisessa sodassa Libyan Muammar Gaddafia vastaan. 90-luvun puolivälissä bin Laden oleskeli Sudanissa ja hänen libyalaisista Afganistan-veteraaneista koostuva ryhmänsä Jama al-Islamija al-Muqatila yritti murhata Gaddafin lokakuussa 1996. Gaddafi suuttui lopulta niin paljon, että lähetti Interpoliin ensimmäisen ja alkuperäisen pidätysmääräyksen bin Ladenista 15.5.1998.12

On huomattava, että Libyan tekemä Interpolin pidätysmääräys tuli kaksi vuotta sen jälkeen, kun Osama bin Ladenin tekemäksi väitetty pommi-isku oli tapahtunut Saudi-Arabian Dharanissa Yhdysvaltojen ilmavoimien varuskuntaa vastaa. Yhdysvallat ei kuitenkaan itse ollut ryhtynyt toimiin bin Ladenia vastaan Interpolin kautta. Sudan tarjosi bin Ladenia Yhdysvalloille 1996, mutta Madeleine Albrightin ulkoministeriö kieltäytyi.

Bin Ladenin suvulla on ollut pitkäaikaiset ja läheiset yhteydet Bushin sukuun Yhdysvalloissa. George W. Bushin 1979 perustama Arbusto Energy sai alkupääomaa myös bin Ladeneilta13. Molemmat suvut ovat lisäksi olleet osakkaina aseteollisuuden sijoittajayhtiössä Carlyle Group. Presidentin isä George H. W. Bush oli yhdessä Osaman veljen kanssa Carlyle Groupin kokouksessa Washingtonin Ritz-Carlton -hotellissa 11.9.2001 juuri kun terrori-iskut Yhdysvalloissa tapahtuivat. Bin Ladenin suvun ja Yhdysvaltojen suhde on hyvin erikoinen ja kysymyksiä herättävä. Kun Yhdysvaltojen asevoimien varuskunnan luona Dhahranissa Saudi-Arabiassa räjäytettiin kuorma-autopommi 1996 virallisten tietojen mukaan Osama bin Ladenin toimesta, niin Saudi bin Laden Group sai jälleenrakennusurakan.
Raportti luettelee eräitä kokoon kuivuneita terrorismijuttuja ja syyttömien miesten vangitsemisia nimeten tapaukset epäonistumisiksi. On toinenkin selitysmalli. Jokainen näyttävästi uutisoitu terrorismipidätys on osa psykologista sotaa länsimaiden kansalaisia vastaan. Tämän sodankäynnin viesti on selvä: “tukekaa hallituksianne taistelussa islamilaisia terroristeja vastaan, olkaa peloissanne ja turvautukaa viranomaisiin. Terrorismin uhka on jatkuva ja meidän on pakko kaventaa kansalaisvapauksia ja lisätä poliisin valtuuksia”. Tilanne muistuttaa hyvin paljon kylmän sodan aikaista “jännitteen strategiaa”.

LINKKI koko tekstiin

Nettisivusto julkisti videon USA:n harhaiskusta Irakissa

WASHINGTON. Internetsivusto WikiLeaks on julkistanut videon Yhdysvaltain armeijan helikopteri-iskusta Bagdadissa, jossa kolme vuotta sitten kuoli toistakymmentä ihmistä. Uhrien joukossa oli kaksi uutistoimisto Reutersin työntekijää.

Video on kuvattu Apache-helikopterin kameralla. Siinä näkyy, kuinka helikopterista ammutaan kadulla seisovaan miesjoukkoon, jolloin useita ihmisiä kuolee ja haavoittuu. Muutaman minuutin kuluttua paikalle saapuu pakettiauto auttamaan haavoittuneita, mutta amerikkalaissotilaat jatkavat tulitusta. Lisää ihmisiä kuolee. Pakettiautossa on myös kaksi lasta, jotka haavoittuvat.

Videolle on tallentunut myös keskustelua, jonka Apache-helikopterin lentäjät kävivät maajoukkojen kanssa. Sen mukaan lentäjät pitivät kadulla olleita miehiä aseistettuina kapinallisina ja pyysivät lupaa avata tuli. He uskoivat myös pakettiautossa olleiden olevan kapinallisia. Reutersin toimittajan kameraa lentäjät luulivat aseeksi.

Yhdysvaltain armeija on vahvistanut videon olevan aito. Wikileaks-sivuston edustaja Julian Assange on armeijan kanssa eri mieltä siitä, että isku olisi ollut oikeutettu. Hänen mukaansa lentäjät käyttäytyivät kuin olisivat pelanneet videopelejä ja pyrkineet samaan mahdollisimman paljon pisteitä tappamalla vastustajia.

http://www.collateralmurder.com/ (sisältää videon)

HS linkki

Totuus Irakin sodasta

Vuoden 2002 puolivälin jälkeen Bushin hallinnon pyytämät CIA:n kokoamat raportit väittivät sekä Irakin Saddam Husseininpyrkivän aloittamaan uudelleen ydinaseiden kehittelyn että Persianlahden sodassa 1991 lyödyllä Irakilla olevan edelleen biologisia ja kemiallisia aseita ja ohjuksia, joiden kantomatka ylitti YK:n pakotteiden määräykset. Bush sai lopulta lokakuussa 2002 yksisivuisen raportin. Sotaa tuettiin laajalla julkisuus- ja tiedotustoiminnalla etenkin Yhdysvalloissa. Valkoisen talo tekaisi ja vääristeli perusteita hyökkäykselle peitellen omia päämääriään öljyvarojen haltuunottamiseksi.

Alkuvuodesta 2008 The Center for Public Integrity -tutkimuslaitos selvitti että Yhdysvaltain johto esitti kahden vuoden aikana ennen sotaa kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä perusteiksi oikeutukselle hyökätä Irakiin.
Abu Ghraib

Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali paljastui huhtikuussa 2004 60 Minutes II -ohjelman julkaistua yhdysvaltalaisten sotilasvanginvartijoiden ottamia valokuvia vankien pahoinpitelyistä ja kidutuksista irakilaisessa Abu Ghraibin vankilassa. Vankilaan teljettyjä vankeja oli kidutettu esimiesten määräyksestä.

LINKKI kuvia ym
AIPAC siionisti lobby USA:ssa

American Israel Public Affairs Committee (AIPAC) on kiistanalainen yhdysvaltalainen järjestö, jonka tarkoitus on pitää yllä hyviä suhteita Yhdysvaltain ja Israelin välillä. Sitä pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista etujärjestöistä. Sen puheenjohtaja on David Victor.

AIPAC perustettiin 1953 nimellä American Zionist Committee for Public Affairs. Se on ilmoittanut tavoitteekseen vaikuttaa Yhdysvaltain kongressin päätöksiin seuraavissa asioissa:

* Palestiinalaishallinnon painostaminen kompromissiin Israelin kanssa
* Yhdysvaltain ja Israelin liittolaissuhteen vahvistaminen ja sotilasavun lisääminen.

Muiden amerikkalaisten etujärjestöjen tavoin se julkaisee tietoja siitä, miten kongressin jäsenet ovat äänestäneet sille tärkeissä aiheissa.

Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer ja Harvardin yliopiston professori Stephen Walt julkaisivat vuonna 2007 kirjan The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy, jossa väitetään, että AIPAC on “de facto vieraan vallan agentti, jolla on kuristusote kongressista”. Entinen presidentti Jimmy Carter on todennut, että AIPAC painostaa poliitikkoja, jotka eivät jaa sen tavoitteita.

LINKKI

LINKKI

Afghanistan, the Taliban
and the Bush Oil Team

According to Afghan, Iranian, and Turkish government sources, Hamid Karzai, the interim Prime Minister of Afghanistan, was a top adviser to the El Segundo, California-based UNOCAL Corporation which was negotiating with the Taliban to construct a Central Asia Gas (CentGas) pipeline from Turkmenistan through western Afghanistan to Pakistan.

Karzai, the leader of the southern Afghan Pashtun Durrani tribe, was a member of the mujaheddin that fought the Soviets during the 1980s. He was a top contact for the CIA and maintained close relations with CIA Director William Casey, Vice President George Bush, and their Pakistani Inter Service Intelligence (ISI) Service interlocutors. Later, Karzai and a number of his brothers moved to the United States under the auspices of the CIA. Karzai continued to serve the agency’s interests, as well as those of the Bush Family and their oil friends in negotiating the CentGas deal, according to Middle East and South Asian sources.

LINKKI

Pearl Harbor

This memo outlined eight different steps the United States could do that he predicted would lead to an attack by Japan on the United States. The day after this memo was giving to Franklin D. Roosevelt, he began to implement these steps. By the time that Japan finally attacked the United States at Pearl Harbor on 7 December 1941, all eight steps had occurred (Willy 1). The eight steps consisted of two main subject areas; the first being a sign of United States military preparedness and threat of attack, the second being a forceful control on Japans trade and economy. The main subject area of the eight-action memo was the sign of United States military preparedness and threat of attack. McCollum called for the United States to make arrangements with both Britain (Action A) and Holland (Action B), for the use of military facilities and acquisition of supplies in both Singapore and Indonesia.

LINKKI

Operaatio Condor ja muuta faktaa USA:sta ja Bushista

Operaatio Condor

1970-luvulla käynnistynyt Operaatio Condor on esimerkki CIA:n organisoimasta, rahoittamasta ja koordinoimasta terrorismiohjelmasta, jonka tarkoituksena on ollut vasemmistolaisten liikkeiden johtajien ja aktiivien tuhoaminen sekä USA:n etuja palvelevien diktatuurien tukeminen laittomin, väkivaltaisin keinoin.

Operaation tähtiä on Luis Posada Carriles, jonka palauttamista Venezuela on vaatinut oikeudenkäyntiä varten. Texasilainen maahanmuutto-oikeus lykkäsi taas asian ratkaisua, vaikka myös USA:n viranomaisten asiakirjat todistavat Possadan syyllistyneen Salvador Allenden hallituksen ulkoministeri Orlando Letelierin murhaan, 73 kuolonuhria vaatineeseen kuubalaisen matkustajakoneen räjäyttämiseen, Castron murhayrityksiin ja moniin muihin terroritekoihin.

Posada on avainhenkilöitä Operaatio Condorin pimeässä ytimessä toimivassa kuubalaissyntyisten terroristien CORU-ryhmässä. Tämän ryhmän yhteyksillä USA:n johtoon on pitkä ja synkkä historia. Ulkoministeri Henry Kissinger käytti heitä jo Chilen juntan tukemisessa. He ovat olleet mukana myös Salvadorin kuolemanpartioissa, arkkipiispa Romeron murhassa ja Nicaraguan vastavallankumouksessa, Paraguayn kidutusselleissä, taistelemassa Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa, Irancontra-skandaalissa, pommi-iskuissa Italiassa ja lukuisissa Kuuban vastaisissa terroriteoissa.

Operaatio Condor on Terrorin Internationaali, totesi Nobelin rauhanpalkinnon saanut Adolfo Pérez Esquivel. Aluksi muutamiin maihin kohdistunut operaatio laajeni 1975 pidetyssä Latinalaisen Amerikan maiden ja USA:n turvallisuusorganisaatioiden johtajien tapaamisessa koko maanosaan ja sittemmin myös muualla tehtyihin terrori-iskuihin.

Latinalaisessa Amerikassa tämän terrorismin uhrina on kuollut jo yli 30 000 ihmistä, arvioi Havannan konferenssissa paraguaylainen tutkija Alfredo Boccia. Pelkästään Fallujahin kaupungissa on miehitysjoukkojen terrori-iskujen jäljiltä kateissa 15 000 asukasta ja yli puolet 300 000 asukkaan kaupungista on raunioina, kertoi USA:n tulitukseen ulkomaisten lehtimiesten asuttamassa Palestiina-hotellissa Bagdadissa kuolleen toimittaja José Causon veli.

Suora yhteys Bushin perheeseen

Erikoiseksi tämän kaiken tekee suora yhteys presidentti George W.Bushiin ja hänen isäänsä, USA:n ex-presidenttiin.

CORU-ryhmä perustettiin CIA:n tuella silloin kun isä-Bush oli CIA:n johtaja. Nyttemmin julki tulleet, aiemmin salaisiksi luokitellut CIA:n asiakirjat osoittavat hänen johtamansa CIA:n tienneen ennalta esimerkiksi kuubalaisen matkustajakoneen tuhoamisesta. Nykyinen presidentti ja hänen veljensä kuvernööri Jeb Bush puolestaan esiintyivät presidentinvaalikampanjan rahankeräystilaisuudessa Miamissa samassa illallispöydässä CORU-ryhmään kuuluvan, liikemiehenä esiintyvän terroristin ja mafioson, Orlando Boschin kanssa.

Chileläinen toimittaja Stella Callón, Le Monde Diplomatiquen toimittaja Hernando Calvo ja venezuelalainen toimittaja Alicia Herrera kertoivat konferenssissa eräiden CORU-ryhmän jäsenten nimien tulleen esille jo Che Quevaran ja presidentti John Kennedyn murhien tutkimuksissa.

USA kärjistää tilannetta

Havannan konferenssi järjestettiin hyvin nopealla aikataululla tilanteessa, jossa USA, sen tukijat ja kansainväliset pääomapiirit pyrkivät kärjistämään Latinalaisen Amerikan tilannetta.

Puolustusministeri Donald Ramsfeldt oli allekirjoittanut muistion, jossa uhataan Venezuelan ajan olevan loppumassa. Presidentti Bush puolestaan antoi lausunnon, jonka mukaan Kuuban kysymykseen pitäisi saada lopullinen ratkaisu. Nicaraguan oikeistolainen presidentti julisti juuri konferenssin alla poikkeustilan, kun kansa lähti kaduille vastustamaan uusliberalistista talouspolitiikkaa ja saivat tuekseen sandinistien ja liberaalien liiton maan parlamentissa. Boliviassa viikkoja jatkuneissa mielenosoituksissa vaadittiin energiateollisuuden kansallistamista, perustuslakiuudistusta ja intiaanien oikeuksien turvaamista. Brasilian ja Uruguayn vasemmistolaisten presidenttien hallitukset olivat törmänneet kansainvälisten rahoittajien painostukseen

Toisaalta konferenssin järjestämiseen nopealla aikataululla antoi sysäyksen Posada Carrilesin tapaus, joka oli tulossa ratkaisuun texasilaisessa maahanmuutto-oikeudessa. Bushin hallitus, joka oli turhaan yrittänyt kiistää Posadan oleskelevan USA:ssa, oli jäänyt kiinni rysän päältä tämän kansainvälisesti tunnetuimpiin lukeutuvan terroristin suojelemisesta. Viisi kuubalaisagenttia, jotka pyrkivät väkivallattomin keinoin ehkäisemään Miamista käsin Kuubaa vastaan kohdistettuja terrori-iskuja, on tuomittu moninkertaisiin elinkautisiin, mutta Posada saa kulkea vapaalla jalalla.

- Yhdysvaltojen imperialismi turvautuu terroriin ja valtioterroriin, koska se on epätoivoinen ja ajautunut umpikujaan, Fidel arvioi.

- Imperiumi on paljastanut itsensä. Bushin hallinto on repinyt palasiksi YK:n terrorisminvastaiset päätökset, totesi Kuuban parlamentin puheenjohtaja Ricardo Alarcón, entinen YK-suurlähettiläs.

LINKKI

Nicaragua

Reaganin hallinto rahoitti, aseisti ja koulutti contra-sissejä ja kun tämä ohjelma lopetettiin, rahoitettiin nämä sissiarmeijat kokaiini rahoilla. USA:n hallitus helpotti kokaiinin tuontia maahan ja samalla tulivat maahan crack-riippuvaiset ja jengisodat.

Yhdysvaltain kongressin säädettyä lait, jotka kielsivät rahoittamasta Nicaraguan contrasissejä (ns. Boland Amendment), kaksi Reaganin hallinnon jäsentä, turvallisuusneuvonantaja John Poindexter ja eversti Oliver North, kehittivät suunnitelman myydä aseita Yhdysvaltain tukemaa Irakia vastaan sotivalle Iranille ja antaa tulot contrille. Asemyynnin vastineeksi Iranin hallinnon piti määrätä libanonilaisen Hizbollah-järjestön vapauttamaan yhdysvaltalaiset panttivankinsa. Reagan vannoi, ettei tiennyt suunnitelmasta, mutta myönsi tukeneensa alkuperäistä aseiden myyntiä Iraniin, perustellen sen turvaavan panttivankien vapauttamisen. Reagania syytettiin lopulta ainoastaan oman henkilöstönsä valvonnan laiminlyönnistä. Toisaalta raportti syytti epäsuorasti Reagania.

»Jos presidentti ei tiennyt mitä hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa tekivät, hänen olisi pitänyt»

Reaganin hallinnon henkilöstön keskuudessa sattui monia muitakin pienempiä skandaaleja lahjonnasta korruptioon. Nämä johtivat tuomioihin tai eroamisiin syytteiden välttämiseksi.

CIA tuhosi Rauma-Repolan parhaan bisneksen

Metsoa ei olisi ja Rauma-Repolan suurin toimiala olisi syvänmerenlaitteet. Näin olisi saattanut käydä, ellei Yhdysvallat olisi näkymättömillä mutta tehokkailla keinoilla tuhonnut suomalaisten bisnestä. Vuorineuvos Tauno Matomäki paljastaa tässä ensi kertaa taustat sukellus-pallo-operaatiosta, joka johti hänet suurvaltapolitiikan syövereihin.

Kovien kokemusten syy on Rauma-Repolan Neuvostoliittoon vuonna 1987 toimittamat syvänmeren sukellusalukset. Kaksi kuuteen kilometriin sukeltavaa tutkimusvedenalaista käsittänyt toimitus sai aikaan painostavan diplomaattisen tilanteen Suomen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välille. Kriisin seurauksena Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA tuhosi Rauma-Repolalta erittäin lupaavan bisnesalueen, josta oli määrä kehittää yksi yhtiön päätoimialoista.

Konepajakonserni Rauma-Repola oli tuohon aikaan Suomen kuudenneksi suurin yritys, joka työllisti lähes 18 000 henkeä. Osaa yhtiön toiminnoista jatkaa nykyinen Metso Oyj. Jos Rauma-Repola olisi saanut rakentaa meriteollisuuttaan, yhtiö olisi Matomäen arvion mukaan saattanut valita sen päätoimialakseen ja myydä puunjalostuskoneisiin liittyvät toimintonsa. Rauma-Repola olisi tässä tapauksessa edelleen menestyvä yhtiö ja Metso olisi jäänyt syntymättä.

LINKKI

CIA on ollut enemmän salainen armeija kuin tiedustelupalvelu

Weinerin kirja antaa CIA:sta kuvan, joka sekin on erilainen kuin elokuvissa ja vakoiluromaaneissa. Yhdysvaltain keskus-tiedustelupalvelu on nimittäin ollut enemmän salainen, puolisotilaallinen armeija kuin tiedusteluorganisaatio. Se kylläkin perustettiin nimenomaan tiedustelupalveluksi sotien jälkeen, kun Pearl Harborissa oli käynyt niin kuin kävi. Äskettäin televisiosta tullut dokumenttiohjelma kaksoisagentti Dusko Popovista (1912 – 1982) kertoi, että Popov oli varoittanut FBI:tä Japanin hyökkäyksestä Pearl Harboriin jo elokuussa 1941, mutta tätä vinkkiä ei ollut noteerattu. Hyökkäys tapahtui joulukuussa.

Hyvin nopeasti CIA:sta muodostui kuitenkin salaisten poliittisten ja sotilaallisten operaatioiden toteuttaja. CIA sekä käynnisti että johti sotia. Dwight Eisenhowerin aikana CIA:lla oli 170 sotilaallista operaatiota ja John F. Kennedyn aikana163. Näihin operaatioihin kuuluivat myös murhahankkeet, joissa usein onnistuttiin. Castro kuitenkin jäi henkiin; sen sijaan 25 CIA:n agenttia kuoli 60-luvulla tässä epäonnistuneessa Castro-operaatiossa.

CIA:n Castro-operaatiota potki eteenpäin Robert Kennedy, jolla oli keskeinen rooli myös CIA:n aivopesukokeissa, salaisten vankiloiden järjestämisessä ja huumekokeissa tietämättömillä ihmisillä.

LINKKI

Operaatio Gladio

Operaatio Gladio on koodinimi joka tarkoittaa NATO:n ns. “stay behind” -verkostoa ja maanalaista armeijaa, joka perustettiin Italiaan Neuvostoliiton johtamanVarsovan liiton mahdollisen hyökkäyksen varalta. Termin merkitys on kuitenkin laajentunut, ja “Gladiolla” tarkoitetaan yleensä NATO:n maanalaisia armeijoita, joita perustettiin ympäri läntistä Eurooppaa Kylmän sodan aikana. Tarkoitus oli luoda toimintakykyinen vastarintaverkosto, joka voisi operoida vastarintaverkostona nevostomiehityksen aikana. Gladion organisoi vuonna 1948 Clandestine Committee of the Western Union (CCWU), ja NATO:n perustamisen jälkeen 1949 CCWU integroitiin Clandestine Planning Committeehin (CPC), jonka valvonnasta vastasi Naton Euroopan joukkojen päämaja (engl. Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE).

Gladio-ryhmittymiä toimi useimmissa Natomaissa, mutta myös puolueettomissa maissa. Salaisten joukkojen koulutuksesta vastasivat pääosin Yhdysvaltain CIA ja brittien MI6. Joukkoihin värvättiin mm. entisiä sotilaita ja vakaumuksellisa anti-kommunisteja.

Salaisten armeijoiden on myös syytetty osallistuneen terroritekoihin, joilla on pyritty vaikuttamaan maan poliittiseen kenttään ja ilmapiiriin. Yksi tällainen tapaus paljastui Italiassa 1990-luvun alussa, kun terrori-iskun tutkinta avattiin uudelleen.

Aafia Siddiqui – kidutettu kolmen lapsen äiti

Lyhyesti: Pakistanilainen kolmen lapsen äiti, menestyvä lääkäri ja opiskeluissaan menestynyt nainen joka opiskeli ja asui USA:ssa, kidnapattiin kolmen lapsensa kera kotinsa edestä Pakistanissa, huumattiin ja kuljetettiin salaiseen vankilaan, jossa hänelle näytettiin valokuvaa nuorimman lapsensa kuolemasta kidnappaustilanteessa, makaavan verilammikossa hengettömänä ja siitä alkanut kidutusten, raiskausten ja kuulustelujen vuodet, joiden aikana myös hänen lapsiaan kidutettiin ja joista edelleen kaksi on kateissa.

Epäreilu oikeudenkäynti, tekaistuine todisteineen ja valheellisine todistajanlausuntoineen..

BACKGROUND

Dr. Aafia Siddiqui was born on 2 March 1972 in Karachi, Pakistan. She is one of three siblings. Aafias father Mohammad Siddiqui was a UK-trained doctor and her mother, Ismet, is a homemaker. Aafia has three children: Ahmed (b. 1996), Maryam (b. 1998), and Suleman (b. 2002). Apart from Ahmed, Aafias children remain missing to this day.

Aafia moved to Texas in 1990 to be near her brother, and after spending a year at the University of Houston, transferred to Massachusetts Institute of Technology (MIT). Siddiqui’s fellow students say she was a quiet, studious woman who was devout in her religious beliefs but not an extremist.

During her time at MIT, Aafia joined the campus Muslim Student Association (MSA) and was actively involved in efforts to portray the teachings of Islam to non-Muslims in order to better their understanding of her faith and invite them to Islam. Her emphasis in her life on bettering the conditions of Muslims even pervaded her academic achievements. During her sophomore year at MIT, she won a grant of $5,000 to study the effects of Islam on women living in Pakistan. In addition to her many academic achievements, Aafia earned the honourable status of committing the entire Quran to memory.

Following her graduation, Aafia married a medical student Mohammed Amjad Khan. She subsequently entered Brandeis University as a graduate student in cognitive neuroscience. Citing the difficulty of living as Muslims in the United States after 9/11 and following FBI harassment of her husband, Aafia and her husband returned to Pakistan. They stayed in Pakistan for a short time, and then returned to the United States. They remained there until 2002, and then moved back to Pakistan. Some problems developed in their marriage, and Aafia was eight months pregnant with their third child when she and Khan were separated. She and the children stayed at her mothers house, while Khan lived elsewhere in Karachi. After giving birth to her son, Aafia stayed at her mothers house for the rest of the year, returning to the US without her children around December 2002 to look for a job in the Baltimore area, where her sister had begun working at Sinai Hospital. On 1 March 2003, Pakistani authorities arrested Khalid Sheikh Mohammed, Aafia and her children disappeared just 27 days later.

DISAPPEARANCE

According to Aafias mother, Aafia left their home in Gulshan-e-Iqbal in a Metro-cab on 28 March, 2003 to catch a flight to Rawalpindi, but never reached the airport. In February 2010 Aafias eldest son returned to the scene and described how, when he, his mother and siblings came out of their home, fifteen to twenty people, including a white lady and members of the ISI, were waiting in three to four vehicles on the next street and subsequently kidnapped them. Aafia was placed into one black car and the children into another. She described to her lawyer that she was immediately hooded and drugged. When she awoke she was tied to a gurney in a place that could not have been Karachi because the air was very dry.

Following her trial, Aafias lawyer Elaine Sharpe, described how Aafias baby, Suleman, was reportedly killed during the arrest. Dr Siddiqui was later shown a picture of her baby, lying in a pool of blood. It is not known if Suleman or Maryam, who would now be 11 years old, are alive.

Aafia Siddiqui had been missing for more than a year when the FBI put her photographs on its website.

Aafias mother described how an intelligence agency official came to her house a week after the incident, and warned her not to make an issue out of her daughters disappearance and threatened her with dire consequences if she did. Both the Pakistan government as well as US officials in Washington denied any knowledge of Aafias custody.

SECRET DETENTION

Aafia claims that she was kidnapped by the Pakistani intelligence services with her children and transferred into US custody. She further alleges that she was detained in a series of secret prisons for five years during which time she was repeatedly abused, tortured and raped. Aafias claim is substantiated by former Bagram detainees who affirmed the presence of a female detainee of Pakistani origin at Bagram, with the prisoner ID 650. The International Committee for the Red Cross also confirmed that a woman had been detained at Bagram. Immediately after his release from Guantanamo in 2009, ex-Bagram detainee, Binyam Mohamed declared that the woman he saw in Bagram, with the prison no. 650, was indeed Aafia Siddiqui.

The US has previously denied the presence of female detainees in Bagram and that Aafia was ever held there, bar for medical treatment (after they shot her) in July 2008.

Little is known about what happened to Aafia and her children in the five years in which they were missing. However, in October 2009, when Aafia was visited by a Pakistani parliamentary delegation she spoke a little about the five years in which she had been disappeared, saying I have been through living hell. She described being given an injection and when she came to, she was in a cell. She said she was being brainwashed by men who spoke perfect English, who may have been Afghans. She did not think they were Pakistanis. She described being forced to make false confessions and sign statements. She alleged that she had been tortured although she provided no details. She was also told by her captors that if she did not co-operate, her children would suffer. During her trial, Aafia alluded to being tortured in secret prisons, to being raped, her children being tortured, and being threatened to be sent back to the bad guys  men she described as sounding like Americans but could not be real Americans but pretend Americans due to the treatment they had subjected her to. After her trial it emerged that the government of Pakistan had put a gag order on Aafias family in exchange for releasing her eldest son Ahmed.

RE-ARREST IN AFGHANISTAN

On 7 July 2008, a press conference led by British journalist Yvonne Ridley, in Pakistan resulted in mass international coverage of Aafias case as her disappearance was questioned by the media and political figures in Pakistan. Within weeks, the US administration reported that she was arrested by Afghani forces along with her 13 year old son, outside the governor of Ghaznis compound, allegedly with manuals on explosives and dangerous substances in sealed jars on her person. Her lawyers claim that the evidence was planted on her. Aafia would later testify during her trial that the bag in which the evidence was found was not her own and was given to her, being unaware of its contents. She also claimed that the handwritten notes were forcibly copied from a magazine under threat of torture of her children. She recalledthe presence of a boy at the Ghazni police station whom she believed could have been her son, but could not know with certainty since they had been separate for several years.

On 3 August 2008 an agent from the FBI visited the home of her brother in Houston, Texas and confirmed that she was being detained in Afghanistan. On Monday 4 August 2008, federal prosecutors in the US confirmed that Aafia Siddiqui had been extradited to the US from Afghanistan where they alleged she had been detained since mid-July 2008. They further allege that whilst in custody she fired at US officers (none being injured) and was herself shot twice in the process. Aafia confirmed during her trial that she was hiding behind a curtain in the prison, as the US claim, with the intent of escaping as she feared being returned to a secret prison, but categorically denied picking up the gun or attempting to shoot anyone. Aafia was charged in the US with assaulting and attempted murder of US personnel in Afghanistan.

RELEASE OF AHMED SIDDIQUI

In late August 2008, Michael G Garcia, the US attorney general of the southern region confirmed in a letter to Dr Fowzia Siddiqui that Aafias son, Ahmed had been in the custody of the FBI since 2003 and was he was currently in the custody of the Karzai government. Earlier the US ambassador to Pakistan, Anne W Patterson had earlier claimed that Washington has no information regarding the children. Ahmed was finally released to the custody of Aafias family in Pakistan in September 2009.

He later gave a statement to police in Lahore, Pakistan, that he had been held in a juvenile prison in Afghanistan for years. On being reunited with his father for the first time, he ran away screaming in horror, claiming that his father was amongst those who used to beat him in Afghanistan.

THE TRIAL

The trial of Aafia Siddiqui began Tuesday 19 January 2010, in a Manhattan federal courtroom. Prior to the jury entering the courtroom, Aafia turned to onlookers saying; “This isn’t a fair court, (…) Why do I have to be here? (…) There are many different versions of how this happened,” referring to the alleged shooting.

Three government witnesses testified on the opening day of the trial; Army Capt. Robert Snyder, John Threadcraft, a former army officer and John Jefferson, an FBI agent. Both were stationed in Afghanistan at the time of the alleged assault and murder attempt.

During the trial, while Snyder testified that Aafia had been arrested with a handwritten note outlining plans to attack the Empire State Building, the Brooklyn Bridge and Wall Street, Aafia disrupted the proceedings with a loud outburst aimed at Snyder, after, which she proclaimed her innocence stating; “Since I’ll never get a chance to speak, if you were in a secret prison.. where children were tortured… This is no list of targets against New York. I was never planning to bomb it. You’re lying.”

In the morning before the closing remarks, the last government witness, FBI Special Agent, Angela Sercer testified. Sercer monitored Aafia for 12 hours a day over a two week period while she was at a hospital in Bagram. She tried to rebut Aafia Siddiquis testimony, by saying that Aafia told her she was in hiding for the last five years and further that she married someone to change her name.

However under cross examination, Sercer admitted that while at the hospital Aafia expressed fear of being tortured. Sercer also admitted that Aafia expressed concern about the welfare of the boy and asked about him every day. Moreover, that Aafia only agreed to talk to her upon promises that the boy would be safe. According to the testimony Aafia said that the Afghans had beaten her; that her husband had beaten her and her children; and that she was afraid of coming into physical harm.

When Sercer was further questioned about what Aafia said about her children during that two week period, she admitted that Aafia expressed concern about the safety and welfare of her children, but felt that the kids had been killed or tortured in a secret prison. She said that they were dead, didnt she asked Defence attorney, Elaine Sharpe; reluctantly Sercer answered, Yes.

The trial took an unusual turn with an FBI official asserting that the finger prints taken from the rifle, which was purportedly used by Aafia to shoot at the U.S. interrogators, did not match hers. Another event complicated the case further, when the testimony of witness Masood Haider Gul appeared different from the one given by U.S. Captain Schnieder earlier. The defence denied all charges, stating that “the soldiers had given different versions of where she was when the M-4 was allegedly fired and how many shots were fired.”

The trial lasted for 2 weeks and the jury deliberated for 2 days before reaching a verdict. On February 3, 2010, she was convicted and found guilty on all counts. , despite the following discrepancies:

· The court proceedings were flawed, and limited to the incident in Ghazni, which itself lacked concrete evidence.

· It is still unexplained how a frail, 110 pound woman, confronted with three US army officers, two interpreters and two FBI agents managed to assault three of them, snatch a rifle from one of them, open fire at close range, hit no one, but she herself was wounded.

· There were no fingerprints on the gun.

· There was no gunshot residue from the gun.

· There were no bullet holes in the walls from that particular gun.

· There were no bullets cases or shells in the area from the specified gun.

· The testimony of the governments six eyewitnesses contradicted each other.

· The statements Aafia made to FBI agent Angela Sercer were made whilst she was under 24 hour surveillance by FBI agents in the hospital at Bagram, with her arms and legs tied to a bed for weeks, several types of meidcation, sleep-deprived and at the mercy of the agent for food, water and in order to relieve herself. Sercer did not identify herself to Aafia as a FBI agent. The use of these statements in court were objected to by the defence on the basis of Miranda laws which mandate that a detainee must be informed of their rights, have access to an attorney, or in the case of international law, consular staff and law enforcement officials must identify themselves. Despite this the judge denied the motion and allowed this to form part of the questioning.

· Aafias disappearance, torture and missing children were not at all addressed during the court case.

CURRENT STATUS

Aafia is due to be sentenced on 6th May 2010 and faces up to 60 years in prison for attempted murder and armed assault.

Following her conviction, she remains at the Metropolitan Detention Centre in New York where she has spent the best part of her detention in the US. Throughout that time, she has been subject to humilitating and degrading strip and cavity searches, prompting her to refuse legal visits on many occasions. Since the beginning of March Aafia has been refused all contact with her family and has not been permitted any letters, phonecalls, visits or reading material under the pretext of the security of the nation.

The whereabouts and welfare of Aafias two younger children remain a mystery.

LINKKEJÄ

www.syyskuu11.org

www.infosota.fi

Luettelo False Flag operaatioista